Mandariinit kypsyvät, eivät laimennu

Olin teininä täynnä intoa, ideoita ja näkemyksiä. Milloin olin radiohaastattelussa kertomassa aikuistumisesta, milloin televisiossa puhumassa lukiolaisen arjesta, milloin voitin suvaitsevaisin yläkoululainen -tunnustuksen ja milloin kuuluin monikymmenhenkiseen porukkaan, jotka aioimme mennä samaan aikaan totaalikieltäytyjäksi. No tuohon aikaan olin 15-vuotias, joten ajatus vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja totaalikieltäytymisestä ehti laimentua täysi-ikäisyyteen mennessä.

Siihen aikaan kirpputorit eivät olleet cooleja tai valtavirtaa vaan valinta oli puhtaasti omiin viikkorahoihin suhteutettu

Kuljin kierrätetyissä vaatteissa, joita perin isosiskoltani ja tuttaviltani tai joita ostin Helsingistä Hietsun kirpputorilta. Siihen aikaan kirpputorit eivät olleet cooleja tai valtavirtaa vaan valinta oli puhtaasti omiin viikkorahoihin suhteutettu. Ja oli siinä mukana myös omaa valintaa, jota nykyään kutsuttaisiin trendikkäästi lifestyle choiceksi. Yhtään heikompi luonne olisi kuitenkin vielä 2000-luvun alussa päässyt helpommalla pukeutumalla ja ylipäätään olemalla vähän enemmän normaalisti.

Olen monesti pohtinut, mistä me saimme kaiken informaation silloin, kun ei ollut tapana käyttää sähköposteja eikä liiemmin mitään sosiaalisen median tapaista. Mun parhaan ystäväni Annan kanssa me jotenkin aina tiedettiin kaikki urbaanit tapahtumat, keikat ja tempaukset.

Hesarin toimittajat tulivat ottamaan valokuvia tilanteesta ja kyselivät, millainen kannanotto teillä on tässä meneillään?

Yhtenä kesäpäivänä me olimme Annan kanssa – missäpä muualla kuin – kadunvaltauksessa. Istuimme maassa kavereiden kanssa ja osoitimme mieltämme jonkun asian puolesta tai jotain vastaan. Harrastimme siihen aikaan jongleerausta, joka oli yleisemminkin jonkunnäköinen vaihtoehtoisen elämäntyylin symboli. Jongleerasimme milloin milläkin, välillä tyhjillä kaljapulloilla. Kadunvaltauspäivänä olimme unohtaneet jongleerauspallot kotiin, joten kävimme ostamassa mandariineja kaupasta.

Istuimme Sokoksen ja pääpostitalon välisellä kadulla, hipit tanssi capoeiraa, joku soitti kitaraa, djembe-rummut pauhasivat ja me jongleerattiin mandariineilla. Hesarin toimittajat tulivat ottamaan valokuvia tilanteesta ja kyselivät, millainen kannanotto teillä on tässä meneillään, kun heittelette näitä mandariineja? No me vastattiin jotakuinkin niin, että pallot unohtuivat kotiin mutta kai tästä jonkun nälänhätään liittyvän näkökulman voi vääntää.

Halusimme vaikuttaa sellaisiin asioihin, joita nykyään voidaan kai kutsua kestäväksi kehitykseksi tai vihreäksi kaupunkikulttuuriksi

Olen hyvin tyytyväinen ja iloinen siitä, että nykypäivänä nuorten ei tarvitse enää olla erikoisia vaikuttaakseen asioihin. Eilen järjestetty ilmastolakko oli mielestäni hieno osoitus siitä, että nuorissa on valtavasti voimaa ja tahtoa muuttaa asioita ja vaikuttaa parempaan ja puhtaampaan ilmastoon, elämään ja tulevaisuuteen. Me teimme sen Annan kanssa aikanamme niissä puitteissa ja siinä vallitsevassa ilmapiirissä. Halusimme vaikuttaa sellaisiin asioihin, joita nykyään voidaan kai kutsua kestäväksi kehitykseksi tai vihreäksi kaupunkikulttuuriksi.

Nuoret, tulevaisuus on teidän – nyt ja aina. Älkää antako ajatustenne laimentua. Kiitos, kun olette kokoontuneet yhteen näyttämään voimanne.

Lauantaiterveisin, sparkles with Tupuna

PS. Mihin sinä voisit tänään vaikuttaa?